RUOTSIN sosiaalidemokraatit olivat syksyllä 2021 kovan pähkinän edessä. He olivat hallinneet maata tukikumppaneidensa kanssa seitsemän vuotta, kaksi vaalikautta, mutta mahdollisuus voittaa kolmas mandaatti peräkkäin näytti kyseenalaisilta.

Tunneilmasto oli sinänsä toimivalle demokratialle tyypillinen. Parin vaalikauden jälkeen äänestäjät kaipaavat helposti uusia kasvoja ja tuoreita ideoita, vaikka harjoitettuun politiikkaan ei varsinaisesti olisi suurta huomautettavaa.

SOSIAALIDEMOKRAATIT yrittivät ratkaista dilemmansa rohkealla vedolla. Pitkän päivätyön tehnyt Stefan Löfven vetäytyi syrjään puoluejohtajan ja pääministerin paikalta, ja hänen tilalleen nostettiin marraskuussa 2021 Magdalena Andersson.

Uusi pääministeri sai heti huomenlahjaksi märän rätin päin pläsiä. Valtiopäivät ei hyväksynyt hänen valtiovarainministerinä valmistelemaansa budjettia, vaan äänesti porvaripuolen esittämän vaihtoehdon puolesta.

Epäkiitollinen asetelma, mutta Andersson päätti jatkaa. Poliittiset voimasuhteet punnittaisiin seuraavissa valtiopäivävaaleissa, jotka siinsivät vajaan kymmenen kuukauden päässä.

UHKAPELI oli vähällä onnistua. Sosiaalidemokraatit saivat syyskuun 2022 vaaleissa hilatuksi kannatuksensa 30:een prosenttiin (2,1 prosenttiyksikön nousulla).

Silti blokkien välinen jännitysnäytelmä päättyi oikeistokonservatiivien voittoon alle yhden prosenttiyksikön ja kolmen valtiopäiväedustajan erolla.

Pettymyksen ja tappion hetkelläkin Anderssonin voitiin tulkita pärjänneen hyvin. Hänen henkilökohtainen suosionsa pääministeriksi oli kaikissa gallupeissa selvästi korkeampi kuin maltillisen kokoomuksen Ulf Kristerssonilla, joka lopulta peri tehtävän.

Sukupuolellakin oli väliä osaamisen ohessa. Andersson nautti laajaa arvostusta maan ensimmäisenä naispääministerinä.

Naisten ja miesten äänestyskäyttäytyminen on myös Ruotsissa erkaantunut toisistaan. Muun muassa taloudenpidossa päteväksi koettu Magda saattoi vedota myös porvarisnaisiin, jotka vierastivat puolueidensa yhteistyötä laitaoikeiston kanssa.

KÄYTETYILLÄ pääministereillä on taipumusta tappiollisten vaalien jälkeen vetäytyä politiikan eturivistä.

Ruotsin sosiaalidemokraateilla ei silti tainnut olla puhettakaan puheenjohtajan vaihtamisesta, vaan Andersson omaksui saumattomasti uuden paikkansa oppositiojohtajana.

Seurauksena tänä viikonloppuna käydään kohti revanssiottelua Andersson vastaan Kristersson.

Ruotsin blokkijärjestelmä merkitsee valintaa punavihreäväritteisen ja oikeistokonservatiivisen linjan välillä, mutta samalla on kyse kenties vielä selkeämmin pääministerivaalista.

Kummallakaan poliittisella blokilla kun ei ole valmiina niihin kuuluvien puolueiden yhteistä hallitusohjelmaa. Siitä sovitaan vasta vaalien jälkeen voittajien leirissä.

Anderssonin tukijoillakaan ei ole selkeyttä edes siitä, ketkä sopivat samaan hallitukseen.

UUSINTAOTTELUN asetelmat ovat muuten samankaltaiset kuin neljä vuotta sitten, mutta nyt Andersson on haastaja ja Kristersson istuva pääministeri.

Henkilökohtaisessa kannatuksessa Magda päihittää Ulfin edelleen mennen tullen, mutta mihin se tällä kertaa riittää?

Demarit ovat rakentaneet kampanjansa vahvasti Anderssonin profiilin varaan.

Taloustieteilijän tausta sekä pitkä kokemus valtiovarainministerinä antaa hänelle uskottavuutta vakaan talouden hoitoon, johon keskustelua on ohjattu hyvinvointivaltion peruskysymysten ohella.

Kärkiehdokkaiden kaksintaistelun uusi piirre on siinä, että nyt oikeistoblokki on luvannut voittaessaan ruotsidemokraateille pääsyn hallitukseen.

Andersson onkin somevideoissaan ja ulostuloissaan häivyttänyt Kristerssonia kuvasta kysymällä kärjistyneemmin:

– Haluatteko maan johtoon minut vai 10-12 ruotsidemokraattien ministeriä?

Demarileiri pitää mainonnassaan esillä ruotsidemokraattien hallitukseen pääsyn kamaluutta.

VASTAUS saadaan nyt sunnuntaina. Ei ole suurikaan yllätys, että vaalien lähestyessä kuilu hallitus- ja oppositiorintaman välillä on kannatuskyselyissä kaventunut.

Epävarmuustekijöitä riittää viime hetkille asti alkaen siitä, onnistuuko liberaalit ylittämään neljän prosentin äänikynnyksen.

Rima jäi neljä vuotta sitten heilumaan, ja välillä se on näyttänyt
putoavan vääjäämättömästi.

DEMARIEN KANNATUSLUVUT ovat sukeltaneet uusimmissa mittauksissa 30 prosentin rajan alapuolelle, 27-28 prosenttiin.

Heidän johtamansa blokin etumatka saattaa silti hyvinkin riittää vaalivoittoon, mutta demarien kannatuksen lasku ei helpota tulevan hallituksen rakentamista.

Anderssonilla on näin kaikki pelissä – ”all in”. Kahteen perättäiseen vaalitappioon ei politiikan johtopaikoilla ole varaa.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti, joka työskentelee tutkijana ajatuspaja Magmassa.